Eilen oli se eka ultra. Helpotus oli valtava kun lääkäri sanoi, yksi sikiö oikeassa paikassa ja elomerkit löytyy. Pieni sydän sykki lujasti. :) Lääkäri kysyi ennen ultraa että onko turvotusta, pahoinvointia, ja onko rinnat arat ja kipeät, kerroin näin olevan, lääkäri vaan totesi että hyvä.

Tutkimuksen jälkeen lääkäri sitten totesi että nyt on miehen tehtävä jouluruuat ja joulusiivous. :) hih.

no, yhdessä siivottiin kuitenkin ja kinkkukin paistettiin viime yönä yhdessä.

Tyttö oli mummon luona sillä aikaa kun oltiin miehen kanssa siellä ultrassa. lääkäri anto kolme kuvaa ja ajattelin ensin että huijaan mummoa ja muita että tässä on meidän tulokkaat. En sitten voinut kun pelkkä ajatus nauratti niin paljon.

Mahamönkerö oli sentin mittainen, kyllä se pienestä lähtee ihmiselämä liikkeelle. Ja tuolla mun sisällä se kasvaa puolimetriseksi seuraavan 33viikon aikana. Kummallinen ajatus. Vaikka kerran sen jo kokenut, mutta silti.

Pahoinvointikin jatkuu, nyt lähinnä vain aamuisin, illalla joutuu oksentamaan jos syö jotain väärää, eli jotain rasvasta. Eilen erehdyin syömään jauhelihapullia ja aika nopeasti ne tuli takas samaa reittiä mitä menivätkin.

Pitäis melkein kohta rueta kaurapuuroa keittämään ja syödä sitä aamupalaksi. Eilen ei tullut syötyä kun ei tehnyt yhtään mieli. Onneksi. nyt sit taas jonkin verran himottaa ajatus kaurapuurosta.

Mutta oikein hyvää  joulua ja palaan taas.